Työhönpaluun ahdistus "isäaikaa" kannustukseksi


Syksy on mun mielestä paras vuoden aika. Siitäkin huolimatta, että se on usein pimeän ja märän aikaa. Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovin jo aikaa, minkä takia olen varmaan yksi monista, joiden bloggaus on alun kohtuullisen innostuneen kirjoittamisen jälkeen muuntunut surkean satunnaiseksi. Parin kuukauden blogilukko on nyt auki joten let´s go.



Alkusyksy oli täynnä matkailua, rakentamista ja kesän jälkeen arkeen totuttautumista (näistä vielä lisää myöhemmin). Se toi itselleni myös ahdistusta työelämään paluusta. Lasten kanssa kotona oleminen antaa aikaa lapsille mutta myös aikaa pohtia omaa tulevaisuutta. Päätin lopulta tarttua toimeen ja helpotusta ahdistukseen tuli kun sain ainutlaatuisen mahdollisuuden siirtyä Suomen Vanhempainliittoon järjestötoiminnan asiantuntijan tehtävään. Vaikka vuoden määräaikainen vapaani keskeytyykin osittain, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä. Ja toisaalta, uusi tehtävä antaa mahdollisuuden loivaan paluuseen työelämään.



Hain syksyllä mukaan STM:n järjestämään #isäaikaa -kampanjaan kokemusasiantuntijaksi. Vaikka minua ei valittu, olen iloinen, että aiheeseen liittyen painetaan nyt oikein kunnolla näkyvyyttä. Aiheesta kirjoitinkin jo aikaisemmin tänä vuonna (Sapattivapaa vai ura?). Kampanjan lanseeraus lienee ajoitettu juuri sopivasti miesten viikon aluksi, minkä teemana on tänä vuonna nuorten miesten syrjäytyminen. Olen onnekas, koska olen voinut ottaa vapaata ja viettää aikaa perheen kanssa. Se ei ole ollut ainoastaan helppoa ja lomaa vaan raskasta duunia ja hermojen kiristystäkin. Kaikesta huolimatta voin vilpittömästi sanoa, että olen nauttinut ajasta ja oppinut itsestäni paljon uutta. Miten hallitsen hermojani? Miten suhtaudun erilaisiin asioihin? Kuinka käyttäytymiseni vaikuttaa muihin ihmisiin? Milloin kannattaa pitää oma pää ja milloin neuvotella lopputuloksesta? Tässä nyt vain muutama lueteltuna.

Toivon nyt avatun #isäaikaa -keskustelun myötä kotona olemisen ajan tunnistamista sekä tunnustamista kaikkien huoltajien osalta. Osaamisen kehittyminen ei pysähdy kotona vaan esimerkiksi kasvatusvastuuseen keskittyminen tuo monipuolisia uusia osaamisalueita, joita voi varmasti soveltaa myös työelämässä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kannattiko vuoden määräaikainen vapaa?

Kuva
Tähän päivään mennessä on tänä vuonna kertynyt 13 työpäivää ja 241 päivää pois töistä. Vuoden alussa olin intoa täynnä ja suunnitellut kaiken valmiiksi, kuinka friidujen kanssa vietetään huikea vuosi. Huikea vuosi tulikin mutta ei aivan sellainen kuin olin alun perin ajatellut. Mielessäni olin ajatellut viedä tyttöjä vaikka minne, tehdä tyttöjen kanssa vaikka mitä ja olla todellinen superisä, kuten nykypäivänä kuuluukin olla. Tottahan täytyy tunnustaa, että aika moni noista haaveista toteutui mutta kieltämättä koko kevät meni ennen kuin ymmärsin olla itselleni armollisempi suorittamisen suhteen. Tammikuun lopussa sain vihdoin paperit koulusta ja pari ensimmäistä kuukautta meni ennen kuin pääsin todella töistä irti. Tyttöjen kanssa alkuvuosi oli rauhallista ja aika mutkatonta. Toisaalta mulla oli jo kokemusta vajaan vuoden vapaasta pari vuotta sitten. Oikeastaan kesä oli sellaista aikaa kun vaan oltiin ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli henkisesti tärkeää pohjatyötä sille, missä ny
Lue lisää

Sapattivapaa vai ura?

Kuva
Aloitetaan tämä blogi klassisella asettelulla – sapatti-/hoitovapaa vai ura? Mun mielestä on hämmentävää, että vain 34% isistä piti isyysvapaita vanhempainvapaan jälkeen vuonna 2014 (THL). Äitiysloman ja vahempainvapaan aikana isyysvapaata käytti onneksi 78% isistä. Tätä seikkaa ei musta voi oikein selittää vain taloudellisella näkökulmalla koska isyysraha on kohtuullinen noin 50-60% palkasta. Ymmärrän toki, että se voi olla suuri este vapaiden pitämiselle mutta tuki on mun mielestä hyvä. Lisäksi perheistä 84% käyttää kotihoidon tukea vanhempainvapaan jälkeen ja lasta hoitaa lähes aina (98%) vanhempi mutta VAIN 1-3% miehistä. Edelleen hämmentävää. Syyt, miksi miehet eivät jää kotiin, ovat varmasti moninaisia mutta tässä muutamia omakohtaisia ajatuksia. Olen tosiaan toista kertaa hoitovapaalla ja täytyy sanoa, että monilla on ollut ennakkoluuloja valintani suhteen. Yleisesti suhtautuminen on ollut positiivista ja kannustavaa mutta monesti kommentit tai "heitot" ovat olleet
Lue lisää

Viikko hoitovapaalla

Kuva
Päivät kuluvat ja nyt kun on mennyt yli neljä kuukautta hoitovapaata, tuntuu kuin olisin vasta hyväksynyt olotilan, jossa suorituspaineita ei tarvitse kokea. En kuitenkaan tarkoita etteikö kotona ja lasten kanssa olisi tekemistä mutta edelleen silloin tällöin koen paineita työhön paluusta ja siitä, mitä haluaisin tehdä työelämässä. Pakko tunnustaa myös, että paineita lasten kanssa suorittamisesta tulee myös aika ajoin. Ulkoisia paineita muodostuu joka puolella kun tarkkailee muita perheitä, mediaa tai kasvatusohjeita. Paras on kuitenkin olla miettimättä liikaa niitä. Meidän viikot kuluu nykyään hienosti. Tyttöjen kanssa tehdään mitä ehditään, jaksetaan ja halutaan. Kulunut viikko on ollut hyvin tavanomainen. Ehkäpä siksi ajattelin jakaa lyhyesti viikon menoja ja fiiliksiä.    MA Herättiin aamulla "äiti, äiti" -huutoihin. Ensimmäisenä tehtävänä oli autohuolto. Koska vaimo meni töihin vasta kymmeneen, vein auton yksin ja juoksin takaisin kotiin. Hyötyliikuntaa. Kulunut vi
Lue lisää