Vuoden määräaikainen vapaa

Aloitetaan tämä blogi klassisella asettelulla – sapatti-/hoitovapaa vai ura? Mun mielestä on hämmentävää, että vain 34% isistä piti isyysvapaita vanhempainvapaan jälkeen vuonna 2014 (THL). Äitiysloman ja vahempainvapaan aikana isyysvapaata käytti onneksi 78% isistä. Tätä seikkaa ei musta voi oikein selittää vain taloudellisella näkökulmalla koska isyysraha on kohtuullinen noin 50-60% palkasta. Ymmärrän toki, että se voi olla suuri este vapaiden pitämiselle mutta tuki on mun mielestä hyvä. Lisäksi perheistä 84% käyttää kotihoidon tukea vanhempainvapaan jälkeen ja lasta hoitaa lähes aina (98%) vanhempi mutta VAIN 1-3% miehistä. Edelleen hämmentävää. Syyt, miksi miehet eivät jää kotiin, ovat varmasti moninaisia mutta tässä muutamia omakohtaisia ajatuksia. Olen tosiaan toista kertaa hoitovapaalla ja täytyy sanoa, että monilla on ollut ennakkoluuloja valintani suhteen. Yleisesti suhtautuminen on ollut positiivista ja kannustavaa mutta monesti kommentit tai "heitot" ovat olleet

Katsotaan mitähän tästä kirjoittamisesta tulee mutta kokeillaan. Päätin jo kymmenisen vuotta sitten, että  jos mahdollisuus tulee, tulen pitämään vapaata ansiotyöstäni ainakin vuoden verran. Päätökseni suurin vaikuttaja oli enoni, joka oli tuohon aikaan sapattivapaalla. Olen ollut aina enemmän tunteella kuin järjellä elävä, joten enoni fiilis ja kokemus vaikutti minuun pysyvästi. Nyt olen jo toisen kerran neljän vuoden sisällä hoitovapaalla enkä voisi kuvitellakaan vaihtaa aikaa mihinkään vaikka arki on kuin ansiotyössä. Vuorovaikutusta, muutosjohtamista, kehittämistä ja neuvottelutaitoja vaaditaan yhtälailla alle kolmevuotiaiden kanssa kuin työelämässä aikuisten kanssa. Tällä kertaa vapaalle jääminen ei ollut ihan yksiselitteistä. Tammikuu meni vielä puristaessa muutamia töitä, koulua ja erilaisia luottamustehtäviä. Työt on nyt tauolla, todistus koulusta laatikossa ja noh, vielä yksi luottamustehtävä tälle vuodelle mutta eiköhän siitä selvitä. Ennen vuoden vaihdetta päätin, e