Elämä on hyvää

Katsotaan mitähän tästä kirjoittamisesta tulee mutta kokeillaan.

Päätin jo kymmenisen vuotta sitten, että  jos mahdollisuus tulee, tulen pitämään vapaata ansiotyöstäni ainakin vuoden verran. Päätökseni suurin vaikuttaja oli enoni, joka oli tuohon aikaan sapattivapaalla. Olen ollut aina enemmän tunteella kuin järjellä elävä, joten enoni fiilis ja kokemus vaikutti minuun pysyvästi.

Nyt olen jo toisen kerran neljän vuoden sisällä hoitovapaalla enkä voisi kuvitellakaan vaihtaa aikaa mihinkään vaikka arki on kuin ansiotyössä. Vuorovaikutusta, muutosjohtamista, kehittämistä ja neuvottelutaitoja vaaditaan yhtälailla alle kolmevuotiaiden kanssa kuin työelämässä aikuisten kanssa.

Tällä kertaa vapaalle jääminen ei ollut ihan yksiselitteistä. Tammikuu meni vielä puristaessa muutamia töitä, koulua ja erilaisia luottamustehtäviä. Työt on nyt tauolla, todistus koulusta laatikossa ja noh, vielä yksi luottamustehtävä tälle vuodelle mutta eiköhän siitä selvitä.

Ennen vuoden vaihdetta päätin, että vuosi mennään rennosti, fiilispohjalta ja ilman mitään vastuullisia tehtäviä muulla kuin kotona. Tasapainon säilyttämiseksi ostettiin kuitenkin tontti tammikuussa johon rakennutetaan tämän vuoden aikana talo. Hetken mielijohteesta ei voi puhua mutta nopeasti se kuitenkin tapahtui. En kuitenkaan malta odottaa projektin valmistumista ja omaa taloa.

Kotona on ollut pientä turbulenssia niin tyttöjen kanssa kuin aikuisten välillä mutta eiköhän se tasaannu. Keräilen tähän blogiin vuoden ajalta aina silloin tällöin fiiliksiä ja kannustan yleisesti muitakin ottamaan vapaata lasten kanssa jos vain mahdollista.