Sapattivapaa vai ura?

Aloitetaan tämä blogi klassisella asettelulla – sapatti-/hoitovapaa vai ura? Mun mielestä on hämmentävää, että vain 34% isistä piti isyysvapaita vanhempainvapaan jälkeen vuonna 2014 (THL). Äitiysloman ja vahempainvapaan aikana isyysvapaata käytti onneksi 78% isistä. Tätä seikkaa ei musta voi oikein selittää vain taloudellisella näkökulmalla koska isyysraha on kohtuullinen noin 50-60% palkasta. Ymmärrän toki, että se voi olla suuri este vapaiden pitämiselle mutta tuki on mun mielestä hyvä. Lisäksi perheistä 84% käyttää kotihoidon tukea vanhempainvapaan jälkeen ja lasta hoitaa lähes aina (98%) vanhempi mutta VAIN 1-3% miehistä. Edelleen hämmentävää.

Syyt, miksi miehet eivät jää kotiin, ovat varmasti moninaisia mutta tässä muutamia omakohtaisia ajatuksia. Olen tosiaan toista kertaa hoitovapaalla ja täytyy sanoa, että monilla on ollut ennakkoluuloja valintani suhteen. Yleisesti suhtautuminen on ollut positiivista ja kannustavaa mutta monesti kommentit tai "heitot" ovat olleet humoristisesti sävytettynä ennakkoluuloisia. Kommenteissa on toki sukupuolisia eroja. Naispuoliset henkilöt ovat ensi sijaisesti kannustaneet ja arvostaneet valintaani enemmän. Miespuoliset ovat useimmiten naureskellen todenneet, että "hieno homma". Tämä toki on oma tulkintani. Asenteet hoitovapaan suhteen on vieläkin hyvin vanhoillisia ja käsitykset perheenhoidosta ovat perinteisiä.

Naiset hoitavat lapsia ja miehet käyvät töissä. Piste.

Ura tuntuu olevan nykypäivän työorientoituneessa yhteiskunnassa ykkösasia. Oravanpyörästä on vaikea luopua. Uran luomisessa mahdolliset tauot vain hidastavat etenemistä tai työmahdollisuuksia yleensä. Pelko työpaikan menettämisestä voi myös käydä mielessä. Vapaalle jäämistä ei myöskään helpota ollenkaan omantunnon tuskat työtehtävien valumisesta kollegoille – pahoittelut siitä heille. Päätös on itsekäs. Se lähtee yksilöllisistä syistä ja motivaatiosta. Hoito-/sapattivapaa tuo vapautta mutta myös velvollisuuksia. Tuo aika menee kuitenkin enemmän tai vähemmän pankkiin lasten ja perheen hyväksi mutta myös itsekkäästi omaksi hyväksi. Tätä harvemmin tunnutaan sanovan ääneen. Kyllä, minä ainakin koen olevani vapaalla myös itseni vuoksi.

Raha. Sanotaan, että se ei ole tärkeintä mutta se kummasti helpottaa arkea. Niinpä. Jos raha huolettaa, on päätöksen tueksi kuitenkin olemassa erilaisia taloudellisia tukia. Kotihoidon tuki, lapsilisä ja isyysraha ovat ainutlaatuisia apuja päätöksen tueksi. Ne eivät aina välttämättä riitä mutta itsekin säästin ennen vapaan alkua ja eihän ne suuret tulot vaan pienet menot.

Olen miettinyt miten elämää pitäisi elää. Hoitovapaalla olen samalla sapattivapaalla ja se on vapauttavaa. Kaikki ei toki mene kokoajan kuin Strömsössä mutta sehän kuuluu lapsiarkeen. Työelämään nähden vapaa tuo kuitenkin aivan erilaisia fiiliksiä ja mahdollisuuksia. Sen aikana voi heittäytyä hetken fiilikseen ja tehdä juuri sitä, mitä parhaaksi tuntee. Ennen kaikkea se antaa unohtumattoman hetken lasten ja perheen kanssa. Toisin sanoen ura ei mun mielestä vaarannu vaikka vuosi tai pari jäisinkin välistä.