"Äiti on parempi kuin isi"
Jo aamupalalla monesti huomaa, miten päivä tulee menemään. Meillä lapset ovat ihailtavan vilpittömiä ja näyttävät tunnetilansa suoraan. Kun kahden kuukauden kotonaolon jälkeen M kutsuu vieläkin spontaanisti isää äidiksi, ymmärtää miten syvän suhteen hän on äitiinsä ehtinyt muodostaa viimeisen vuoden aikana. Samanlaisen kiintymyksen minäkin haluan. M (3,5v) tuntuu kokevan enemmän kaipuuta äidistä kuin K ja se näkyy kun koko perhe on koossa. Isi ei saa tehdä mitään saatikka edes katsoa. "Äiti on parempi kuin isi", "äiti on kivempi kuin isi", "isi ei oo yhtään kiva". Isänä pyydän lapsia tekemään asioita ja kannustan opettelemaan uutta. Kun M heittäytyy tilaan, jolloin isi on tyhmä eikä saa tehdä mitään, lasken monesti kymmeneen. Sen jälkeen lasken uudelleen kymmeneen ja joskus vielä kerran tai kaksi kymmeneen. Hetken hengähtämisen jälkeen alkaa neuvottelu ja suostuttelu. Monesti sanotaan että ihmismieli on ihmeellinen. Lapsen kanssa sen huomaa parhaiten