Kannattiko vuoden määräaikainen vapaa?
Tähän päivään mennessä on tänä vuonna kertynyt 13 työpäivää ja 241 päivää pois töistä. Vuoden alussa olin intoa täynnä ja suunnitellut kaiken valmiiksi, kuinka friidujen kanssa vietetään huikea vuosi. Huikea vuosi tulikin mutta ei aivan sellainen kuin olin alun perin ajatellut. Mielessäni olin ajatellut viedä tyttöjä vaikka minne, tehdä tyttöjen kanssa vaikka mitä ja olla todellinen superisä, kuten nykypäivänä kuuluukin olla.
Tottahan täytyy tunnustaa, että aika moni noista haaveista toteutui mutta kieltämättä koko kevät meni ennen kuin ymmärsin olla itselleni armollisempi suorittamisen suhteen. Tammikuun lopussa sain vihdoin paperit koulusta ja pari ensimmäistä kuukautta meni ennen kuin pääsin todella töistä irti. Tyttöjen kanssa alkuvuosi oli rauhallista ja aika mutkatonta. Toisaalta mulla oli jo kokemusta vajaan vuoden vapaasta pari vuotta sitten. Oikeastaan kesä oli sellaista aikaa kun vaan oltiin ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli henkisesti tärkeää pohjatyötä sille, missä nyt ollaan. Outoa sanoa, mutta yksi kesän merkittävimmistä hetkistä oli viikon reissuni Itävaltaan, jonka jälkeen arki tyttöjen kanssa muuttui huomattavasti. Hetken poissaolo antoi sopivaa hengähdystaukoa kaikille, mikä todellakin on tärkeää välillä.
Syksy alkoi lomaillessa Kroatiassa, mikä tavallaan oli hyvä breikki kun kesäkuussa alkanut talonrakennusprojekti oli päässyt vihdoin hyvään vauhtiin. Syksyn alussa mieli johti jo kohti työhön paluuta, vaikka vapaata olikin jäljellä vielä ruhtinaallisesti. Olin ehtinyt jo ahdistukseen asti miettiä, mitähän sitä haluaisin tehdä seuraavaksi, kun päätin toimia murehtimisen sijaan. Hain ja sain duunia. Syksy oli lasten kanssa hyvin seesteistä, hyvää tavallista arkea. Kolme iltapäivää kerhoa, perheuintia, vähän muskaria sekä satutanssia ja vähän talon rakentamista. Taisin vuoden alussa kirjoittaa yhteen blogitekstiinkin, että toivon minulle muodostuisi samanlainen kiintymyssuhde tyttöihin kuin heillä on äitinsä kanssa. Nyt voin rehellisesti sanoa sen toteutuneen. Se tunne on mahtava. Voin sanoa vuoden olleen täydellinen pelkästään sen vuoksi, että koen nyt tyttöjen voivan luottaa ja tukeutua minuun yhtälailla kuin pitää hauskaa ja nauttia yhdessäolosta tai purkaa surua ja pettymystä.
Mitä nyt sitten tehdään kun työt alkavat ja me molemmat aikuiset aloitetaan ensimmäistä kertaa yhtäaikainen työnteko? Keep it simple. Minä uskon tärkeimpänä oleva kiireetön ja jakamaton aika heidän kanssa, yhdessä ja erikseen. Lasten kanssa suorittamisen unohtaminen on auttanut minua ymmärtämään, että lasten kanssa onnistumiseen ei vaadita ihmeitä. Yksinkertaisesti hauvaa leikkiminen tai prinsessapelin pelaaminen tai askartelu talouspaperirullista riittää varsin hyvin, jos on läsnä.
Vapaa on opettanut paljon itsetuntemusta ja erityisesti sosiaalisia taitoja. Näitä tarvitaan myös työelämässä. Monia muitakin olennaisia työelämätaitoja on tullut tarkasteltua ja kehitettyä. Kannustan siis erittäin paljon jokaista käyttämään mahdollisuuksien mukaan aikaa perheen kanssa, se maksaa itsensä takaisin myös työelämässä.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä joitakin välähdyksiä tästä vuodesta. Ehkäpä vielä jotain keksin mutta nyt määräaikainen vapaa alkaa päättymään. Rehellisesti, onhan se kuitenkin kiva vaiheteeksi painua uusiin hommiin täynnä virtaa. Cheers!
Tottahan täytyy tunnustaa, että aika moni noista haaveista toteutui mutta kieltämättä koko kevät meni ennen kuin ymmärsin olla itselleni armollisempi suorittamisen suhteen. Tammikuun lopussa sain vihdoin paperit koulusta ja pari ensimmäistä kuukautta meni ennen kuin pääsin todella töistä irti. Tyttöjen kanssa alkuvuosi oli rauhallista ja aika mutkatonta. Toisaalta mulla oli jo kokemusta vajaan vuoden vapaasta pari vuotta sitten. Oikeastaan kesä oli sellaista aikaa kun vaan oltiin ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli henkisesti tärkeää pohjatyötä sille, missä nyt ollaan. Outoa sanoa, mutta yksi kesän merkittävimmistä hetkistä oli viikon reissuni Itävaltaan, jonka jälkeen arki tyttöjen kanssa muuttui huomattavasti. Hetken poissaolo antoi sopivaa hengähdystaukoa kaikille, mikä todellakin on tärkeää välillä.
Syksy alkoi lomaillessa Kroatiassa, mikä tavallaan oli hyvä breikki kun kesäkuussa alkanut talonrakennusprojekti oli päässyt vihdoin hyvään vauhtiin. Syksyn alussa mieli johti jo kohti työhön paluuta, vaikka vapaata olikin jäljellä vielä ruhtinaallisesti. Olin ehtinyt jo ahdistukseen asti miettiä, mitähän sitä haluaisin tehdä seuraavaksi, kun päätin toimia murehtimisen sijaan. Hain ja sain duunia. Syksy oli lasten kanssa hyvin seesteistä, hyvää tavallista arkea. Kolme iltapäivää kerhoa, perheuintia, vähän muskaria sekä satutanssia ja vähän talon rakentamista. Taisin vuoden alussa kirjoittaa yhteen blogitekstiinkin, että toivon minulle muodostuisi samanlainen kiintymyssuhde tyttöihin kuin heillä on äitinsä kanssa. Nyt voin rehellisesti sanoa sen toteutuneen. Se tunne on mahtava. Voin sanoa vuoden olleen täydellinen pelkästään sen vuoksi, että koen nyt tyttöjen voivan luottaa ja tukeutua minuun yhtälailla kuin pitää hauskaa ja nauttia yhdessäolosta tai purkaa surua ja pettymystä.
"Tietenkin vasta nyt kun minäkin aloitan työt, pukevat molemmat gimmat kledjut jo itsenäisesti ja reippaasti, mikä ei ole ollenkaan huono, kun päiväkotiin menevät mutta olisihan se ollut ihan kiva, jos ne kuteet olisi mennyt itsenäisesti päälle jo aikaisemminkin."
Mitä nyt sitten tehdään kun työt alkavat ja me molemmat aikuiset aloitetaan ensimmäistä kertaa yhtäaikainen työnteko? Keep it simple. Minä uskon tärkeimpänä oleva kiireetön ja jakamaton aika heidän kanssa, yhdessä ja erikseen. Lasten kanssa suorittamisen unohtaminen on auttanut minua ymmärtämään, että lasten kanssa onnistumiseen ei vaadita ihmeitä. Yksinkertaisesti hauvaa leikkiminen tai prinsessapelin pelaaminen tai askartelu talouspaperirullista riittää varsin hyvin, jos on läsnä.
"Jos jotain kannattaa miettiä, niin älypuhelimen ja vastaavien laitteiden laskeminen pois käsistä ja ajan käyttäminen vain läsnäoloon, on hyväksi. Se ei tee yhtään huonompaa ihmistä jos ei ole postannut mitään someen tai lukenut uutisia. Se ei ole itsellenikään vielä helppoa mutta siihen aion pyrkiä. Ei pelkästään lasten vaan myös itseni vuoksi."
Vapaa on opettanut paljon itsetuntemusta ja erityisesti sosiaalisia taitoja. Näitä tarvitaan myös työelämässä. Monia muitakin olennaisia työelämätaitoja on tullut tarkasteltua ja kehitettyä. Kannustan siis erittäin paljon jokaista käyttämään mahdollisuuksien mukaan aikaa perheen kanssa, se maksaa itsensä takaisin myös työelämässä.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä joitakin välähdyksiä tästä vuodesta. Ehkäpä vielä jotain keksin mutta nyt määräaikainen vapaa alkaa päättymään. Rehellisesti, onhan se kuitenkin kiva vaiheteeksi painua uusiin hommiin täynnä virtaa. Cheers!
Kommentit
Lähetä kommentti