Maailmaa tutkimassa
Sanotaan, että matkustaminen avartaa mieltä. Mä olen matkustanut lapsuuden perheeni kanssa vain vähän johtuen varmaan lähinnä perheemme suuresta koosta, mutta olen kuitenkin saanut muita mainioita mahdollisuuksia tutustua lukuisiin eri maihin ja kulttuureihin. Olen reissannut lätkäjengin kanssa ympäri maailmaa pelaamassa hokia ja voittamassa mm. Etelä-Amerikan jääkiekon mestaruutta, mutta olen myös kiertänyt liki puolet Euroopan maista palokuntatoiminnan kansainvälisen työn parissa. Olen itse saanut matkustamisesta todella paljon ja siksi haluan tyttöjen pääsevän kokemaan itse matkustamisen ilon ja toisiin kulttuureihin tutustumisen mahtavuuden jo nuorena.
Vaikka ihailen ja arvostan suuresti kavereitani, jotka uskaltavat heittäytyä reppureissaamaan tai maailmanympärimatkoille koko perheen voimin, en häpeä todeta käyttäväni lähes poikkeuksetta pakettimatkoja. Meidän perheen lomamatkat ovat olleet lasten syntymän jälkeen puhtaasti lasten ehdoilla tapahtuvia ranta- tai kaupunkilomia. Odotukset lomiemme suhteen ovat kuitenkin olleet vaihtelevat. Mä haaveilen erilaisista urheilu- ja muista aktiviteeteista ja vaimoni lähinnä lämmöstä ja lapsille sopivista aktiviteeteista. Lopulta kohteet on valikoituneet about yhteisesti ja onnistuttu löytämään sopivasti tekemistä niin aikuisille kuin lapsille.
Lasten syntymien jälkeen ollaan matkusteltu lähinnä ruotsinlaivalla ja yleensä kerran vuodessa jossain lämpimässä. Juhannus vietettiin tänä vuonna Jurmalassa Latviassa ja syyskuussa kohteena oli Kroatia. Kroatia oli varsin miellyttävä ja rauhallinen paikka. Meidän tämän kertainen kohde oli Splitin edustalla oleva saari nimeltä Brac. Hotelli oli hyvin lapsiystävällinen ja M pääsikin pariin otteeseen viettämään hotellille järjestettyyn lasten ohjelmaan yksin. Kieli ei tuntunut olevan ongelma M:lle edes silloin kun ohjaajatkaan eivät puhuneet suomea. Lasten kanssa aika meni lähinnä altaalla tai rannalla uidessa mutta pariin otteeseen vuokrattiin myös polkupyörät, joiden kanssa näki helposti paljon enemmän kuin hotellialueen.
Saari voi tuntua aluksi rajaavalta mutta Bracin saarelta pääsi Splitiin useita kertoja päivässä lautalla ja muihinkin lähialueen kohteisiin. Splitin vanha kaupunki oli lasten kanssa ihan ok, vaikka sataa ropisikin lähes koko päivän. Sokkeloiset kujat ja erilaiset pienet yksityiskohdat kiinnostivat skidejä. Bracin saarella aktiviteetteja oli tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, joista sai valita itselleen mieleisiä. Me mm. vuokrattiin polkuvene ja käytiin pienessä "eläintarhassa". Hinnat oli lähes samalla tasolla kuin Suomessa mutta asuntohotellin etuna oli, että ruokaa pystyi laittamaan omassa keittiössä. Voin kyllä suositella Kroatiaa.
Ajatukset lähteä lasten kanssa pidemmälle matkalle maailmalle on haaveena muttei just nyt ajankohtainen. Arvostan sitä, miten paljon matkustelusta nauttivat tekevät matkojensa eteen ja ovat omistautuneita ajatukselle tutkia maailmaa. Ehkä vielä jonakin päivänä saadaan meilläkin reput pakattua ja lähdetään tutkimaan maailmaa vaikka Alaskaan tai Uuteen-Seelantiin tai miksei vaikka Pohjois-Norjaankin. Lapset messiin ja maailmalle.
Vaikka ihailen ja arvostan suuresti kavereitani, jotka uskaltavat heittäytyä reppureissaamaan tai maailmanympärimatkoille koko perheen voimin, en häpeä todeta käyttäväni lähes poikkeuksetta pakettimatkoja. Meidän perheen lomamatkat ovat olleet lasten syntymän jälkeen puhtaasti lasten ehdoilla tapahtuvia ranta- tai kaupunkilomia. Odotukset lomiemme suhteen ovat kuitenkin olleet vaihtelevat. Mä haaveilen erilaisista urheilu- ja muista aktiviteeteista ja vaimoni lähinnä lämmöstä ja lapsille sopivista aktiviteeteista. Lopulta kohteet on valikoituneet about yhteisesti ja onnistuttu löytämään sopivasti tekemistä niin aikuisille kuin lapsille.
Lasten syntymien jälkeen ollaan matkusteltu lähinnä ruotsinlaivalla ja yleensä kerran vuodessa jossain lämpimässä. Juhannus vietettiin tänä vuonna Jurmalassa Latviassa ja syyskuussa kohteena oli Kroatia. Kroatia oli varsin miellyttävä ja rauhallinen paikka. Meidän tämän kertainen kohde oli Splitin edustalla oleva saari nimeltä Brac. Hotelli oli hyvin lapsiystävällinen ja M pääsikin pariin otteeseen viettämään hotellille järjestettyyn lasten ohjelmaan yksin. Kieli ei tuntunut olevan ongelma M:lle edes silloin kun ohjaajatkaan eivät puhuneet suomea. Lasten kanssa aika meni lähinnä altaalla tai rannalla uidessa mutta pariin otteeseen vuokrattiin myös polkupyörät, joiden kanssa näki helposti paljon enemmän kuin hotellialueen.
Saari voi tuntua aluksi rajaavalta mutta Bracin saarelta pääsi Splitiin useita kertoja päivässä lautalla ja muihinkin lähialueen kohteisiin. Splitin vanha kaupunki oli lasten kanssa ihan ok, vaikka sataa ropisikin lähes koko päivän. Sokkeloiset kujat ja erilaiset pienet yksityiskohdat kiinnostivat skidejä. Bracin saarella aktiviteetteja oli tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, joista sai valita itselleen mieleisiä. Me mm. vuokrattiin polkuvene ja käytiin pienessä "eläintarhassa". Hinnat oli lähes samalla tasolla kuin Suomessa mutta asuntohotellin etuna oli, että ruokaa pystyi laittamaan omassa keittiössä. Voin kyllä suositella Kroatiaa.
Ajatukset lähteä lasten kanssa pidemmälle matkalle maailmalle on haaveena muttei just nyt ajankohtainen. Arvostan sitä, miten paljon matkustelusta nauttivat tekevät matkojensa eteen ja ovat omistautuneita ajatukselle tutkia maailmaa. Ehkä vielä jonakin päivänä saadaan meilläkin reput pakattua ja lähdetään tutkimaan maailmaa vaikka Alaskaan tai Uuteen-Seelantiin tai miksei vaikka Pohjois-Norjaankin. Lapset messiin ja maailmalle.
Kommentit
Lähetä kommentti