Sekunninkin ilo korvaa tuntien kiukut
Suomessa syntyvyys oli viime vuonna alimmillaan sitten 1860-luvun. Tähän on monia syitä. Puheet vanhemmuuden rankkuudesta on osin totta mutta osin myös liioiteltua. Mietin itsekin, mikä on se peruste joka selittää lasten tekemisen. Omalla kohdalla uskon, että jälkikasvun tekemiseen liittyy uteliaisuutta, omistautumista, näyttämisen halua sekä tunnetta, jota ei oikein osata selittää. Saattaa olla, että negatiivisia asioita vain jaetaan enemmän kuin positiivisia. Jos kehut kaiken menevän hyvin, koetaan se tekopyhäksi. Vanhemmuuden rankkuus ja negatiiviset kokemukset ovat paljon katu-uskottavampaa ja todenmukaisempaa tai ainakin sitä on helpompi uskoa. Todellisuudessa rima lapsiperheen onnellisuuden ja onnistumisen kohdalla on ehkä nostettu liian korkealla.
Kun lukemattomien pukemisrumbien ja ruokailusessioiden jälkeen mietin, mikä auttaa jaksamaan aina uudelleen samat rutiinit, lasten vilkkauden, tahdonvoiman tai kiukuttelut, tulee mieleen kaikki naurut, odottamaton käytös (esimerkiksi spontaani halaus) tai vaikka vain sekuntien kestävät yhteiset hetket lasten kanssa. Niitä on vaikea selittää sanoiksi mutta kun ne itse kokee, ymmärtää kyllä. Meillä arki muodostuu lasten kanssa rutiineista. Niiden rikkominen silloin tällöin tuo vaihtelua mutta arjessa ei ole mitään vikaa. Tarkoitan että kauppareissustakin saa kyllä melkoisen sirkuksen aikaiseksi tai ruokailusta mukavan kun hieman heittäytyy ja hulluttelee lasten kanssa.
Vauva-aikana voimaa sai vain tuijottamalla sitä uskomatonta ilmestystä. Tiedän, kun koliikki iskee, ei tuo tuijottaminen oikein tunnu riittävän mutta jälkeenpäin sitä aina ihmetellään miten siitäkin selvittiin. Kun lapset kasvavat syntyy ilon aiheita useita. Liikkuminen. Puhuminen. Syöminen. Ilmeet. Eleet. Mielikuvitus. Tarinat. Jokainen uusi opittu sana merkitsee sitä, että lapsi kehittyy ja molemminpuolinen ymmärtäminen kasvaa. Se on kuin uhkapeliä, häviäminen harmittaa mutta jokaisen voiton myötä syntyy valtavasti enemmän uskoa ja voimaa uuteen voittoon. Yksittäinen itkukohtaus harmittaa aina hetkellisesti mutta esimerkiksi kävelemään oppimisen jälkeen jaksaa aina vain paremmin niitä yksittäisiä hetkiä.
Kaiken kaikkiaan lapset luovat meillä vilpittömyydellään, aitoudellaan ja uskomattomalla päättelykyvyllä sellaisen ympäristön, missä voi vain nauttia jos haluaa. Kaikki raskaat hetket unohtuu muutenkin nopeammin ja niitä sietääkin paremmin hetki hetkeltä enemmän, hetkestä riippuen toki. Musta onkin lottovoitto, että meillä on jaettu ja toimiva vanhemmuus sekä avuliaat isovanhemmat ja sukulaiset (kiitos heille). Jos vanhemmat ovat sitoutuneita lapsiin, tekee se arjen huomattavasti iloisemman ja joustavamman. Mutta. Jokainen päättää itse haluaako lapsia.
Kun lukemattomien pukemisrumbien ja ruokailusessioiden jälkeen mietin, mikä auttaa jaksamaan aina uudelleen samat rutiinit, lasten vilkkauden, tahdonvoiman tai kiukuttelut, tulee mieleen kaikki naurut, odottamaton käytös (esimerkiksi spontaani halaus) tai vaikka vain sekuntien kestävät yhteiset hetket lasten kanssa. Niitä on vaikea selittää sanoiksi mutta kun ne itse kokee, ymmärtää kyllä. Meillä arki muodostuu lasten kanssa rutiineista. Niiden rikkominen silloin tällöin tuo vaihtelua mutta arjessa ei ole mitään vikaa. Tarkoitan että kauppareissustakin saa kyllä melkoisen sirkuksen aikaiseksi tai ruokailusta mukavan kun hieman heittäytyy ja hulluttelee lasten kanssa.
Vauva-aikana voimaa sai vain tuijottamalla sitä uskomatonta ilmestystä. Tiedän, kun koliikki iskee, ei tuo tuijottaminen oikein tunnu riittävän mutta jälkeenpäin sitä aina ihmetellään miten siitäkin selvittiin. Kun lapset kasvavat syntyy ilon aiheita useita. Liikkuminen. Puhuminen. Syöminen. Ilmeet. Eleet. Mielikuvitus. Tarinat. Jokainen uusi opittu sana merkitsee sitä, että lapsi kehittyy ja molemminpuolinen ymmärtäminen kasvaa. Se on kuin uhkapeliä, häviäminen harmittaa mutta jokaisen voiton myötä syntyy valtavasti enemmän uskoa ja voimaa uuteen voittoon. Yksittäinen itkukohtaus harmittaa aina hetkellisesti mutta esimerkiksi kävelemään oppimisen jälkeen jaksaa aina vain paremmin niitä yksittäisiä hetkiä.
Kaiken kaikkiaan lapset luovat meillä vilpittömyydellään, aitoudellaan ja uskomattomalla päättelykyvyllä sellaisen ympäristön, missä voi vain nauttia jos haluaa. Kaikki raskaat hetket unohtuu muutenkin nopeammin ja niitä sietääkin paremmin hetki hetkeltä enemmän, hetkestä riippuen toki. Musta onkin lottovoitto, että meillä on jaettu ja toimiva vanhemmuus sekä avuliaat isovanhemmat ja sukulaiset (kiitos heille). Jos vanhemmat ovat sitoutuneita lapsiin, tekee se arjen huomattavasti iloisemman ja joustavamman. Mutta. Jokainen päättää itse haluaako lapsia.
Kommentit
Lähetä kommentti