"Äiti on parempi kuin isi"


Jo aamupalalla monesti huomaa, miten päivä tulee menemään. Meillä lapset ovat ihailtavan vilpittömiä ja näyttävät tunnetilansa suoraan. Kun kahden kuukauden kotonaolon jälkeen M kutsuu vieläkin spontaanisti isää äidiksi, ymmärtää miten syvän suhteen hän on äitiinsä ehtinyt muodostaa viimeisen vuoden aikana. Samanlaisen kiintymyksen minäkin haluan. M (3,5v) tuntuu kokevan enemmän kaipuuta äidistä kuin K ja se näkyy kun koko perhe on koossa. Isi ei saa tehdä mitään saatikka edes katsoa.

"Äiti on parempi kuin isi", "äiti on kivempi kuin isi", "isi ei oo yhtään kiva".

Isänä pyydän lapsia tekemään asioita ja kannustan opettelemaan uutta. Kun M heittäytyy tilaan, jolloin isi on tyhmä eikä saa tehdä mitään, lasken monesti kymmeneen. Sen jälkeen lasken uudelleen kymmeneen ja joskus vielä kerran tai kaksi kymmeneen. Hetken hengähtämisen jälkeen alkaa neuvottelu ja suostuttelu. Monesti sanotaan että ihmismieli on ihmeellinen. Lapsen kanssa sen huomaa parhaiten. Mieli saattaa muuttua sekunnissa kun löytää jonkun kivan, innostavan tai uuden asian. Jos asia ylittää riittävän motivaatiotason tai on riittävä kannustin, niin lopputulos on usein onnistunut esimerkiksi hampaat on pesty. Yksinkertaista kun siihen tottuu.

Omantunnontuskaa tulee koettua aika ajoin. Joskus hermot menee vaikka pitäisi vaan pysyä rauhallisena. Opettelen siis itsekin. Uskon kasvattamiseen, jossa lapsia huomioidaan, halataan ja kehutaan. Se ei loppujen lopuksi vaadi paljoa vaan lähinnä omaa halua antaa lapsilleen sen, mitä he kaipaavat. Joskus kysyn, mitä voisin tehdä, jotta M "tykkäisi" isistä. Vastaus on selvääkin selvempi.

"Voisit kutittaa välillä niin isi on sitten kivempi."

Päivän jälkeen on muodostunut tapa käydä katsomassa molempia tyttöjä kun he nukkuvat. Lapset ovat hauraimmillaan nukkuessa. Hetki antaa aina pienen ajatuksen siitä, kuinka tärkeää on pysyä rauhallisena tilanteissa, joissa pinna tuntuu kiristyvän. He kuitenkin ymmärtävät tästä maailmasta vasta "hauvan" tai karkkipäivän. Ymmärrys toki kehittyy joka päivä.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kannattiko vuoden määräaikainen vapaa?

Kuva
Tähän päivään mennessä on tänä vuonna kertynyt 13 työpäivää ja 241 päivää pois töistä. Vuoden alussa olin intoa täynnä ja suunnitellut kaiken valmiiksi, kuinka friidujen kanssa vietetään huikea vuosi. Huikea vuosi tulikin mutta ei aivan sellainen kuin olin alun perin ajatellut. Mielessäni olin ajatellut viedä tyttöjä vaikka minne, tehdä tyttöjen kanssa vaikka mitä ja olla todellinen superisä, kuten nykypäivänä kuuluukin olla. Tottahan täytyy tunnustaa, että aika moni noista haaveista toteutui mutta kieltämättä koko kevät meni ennen kuin ymmärsin olla itselleni armollisempi suorittamisen suhteen. Tammikuun lopussa sain vihdoin paperit koulusta ja pari ensimmäistä kuukautta meni ennen kuin pääsin todella töistä irti. Tyttöjen kanssa alkuvuosi oli rauhallista ja aika mutkatonta. Toisaalta mulla oli jo kokemusta vajaan vuoden vapaasta pari vuotta sitten. Oikeastaan kesä oli sellaista aikaa kun vaan oltiin ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli henkisesti tärkeää pohjatyötä sille, missä ny
Lue lisää

Sapattivapaa vai ura?

Kuva
Aloitetaan tämä blogi klassisella asettelulla – sapatti-/hoitovapaa vai ura? Mun mielestä on hämmentävää, että vain 34% isistä piti isyysvapaita vanhempainvapaan jälkeen vuonna 2014 (THL). Äitiysloman ja vahempainvapaan aikana isyysvapaata käytti onneksi 78% isistä. Tätä seikkaa ei musta voi oikein selittää vain taloudellisella näkökulmalla koska isyysraha on kohtuullinen noin 50-60% palkasta. Ymmärrän toki, että se voi olla suuri este vapaiden pitämiselle mutta tuki on mun mielestä hyvä. Lisäksi perheistä 84% käyttää kotihoidon tukea vanhempainvapaan jälkeen ja lasta hoitaa lähes aina (98%) vanhempi mutta VAIN 1-3% miehistä. Edelleen hämmentävää. Syyt, miksi miehet eivät jää kotiin, ovat varmasti moninaisia mutta tässä muutamia omakohtaisia ajatuksia. Olen tosiaan toista kertaa hoitovapaalla ja täytyy sanoa, että monilla on ollut ennakkoluuloja valintani suhteen. Yleisesti suhtautuminen on ollut positiivista ja kannustavaa mutta monesti kommentit tai "heitot" ovat olleet
Lue lisää

Viikko hoitovapaalla

Kuva
Päivät kuluvat ja nyt kun on mennyt yli neljä kuukautta hoitovapaata, tuntuu kuin olisin vasta hyväksynyt olotilan, jossa suorituspaineita ei tarvitse kokea. En kuitenkaan tarkoita etteikö kotona ja lasten kanssa olisi tekemistä mutta edelleen silloin tällöin koen paineita työhön paluusta ja siitä, mitä haluaisin tehdä työelämässä. Pakko tunnustaa myös, että paineita lasten kanssa suorittamisesta tulee myös aika ajoin. Ulkoisia paineita muodostuu joka puolella kun tarkkailee muita perheitä, mediaa tai kasvatusohjeita. Paras on kuitenkin olla miettimättä liikaa niitä. Meidän viikot kuluu nykyään hienosti. Tyttöjen kanssa tehdään mitä ehditään, jaksetaan ja halutaan. Kulunut viikko on ollut hyvin tavanomainen. Ehkäpä siksi ajattelin jakaa lyhyesti viikon menoja ja fiiliksiä.    MA Herättiin aamulla "äiti, äiti" -huutoihin. Ensimmäisenä tehtävänä oli autohuolto. Koska vaimo meni töihin vasta kymmeneen, vein auton yksin ja juoksin takaisin kotiin. Hyötyliikuntaa. Kulunut vi
Lue lisää